Skip to content

Posts

Italialaisuudesta ja paikallisesta totuuskäsityksestä

Objektiivinen totuus on aihe, joka on mietityttänyt mua ja Kimmoa viimeisen kuukauden. Kimmoa aihe on mietityttänyt etenkin futiksen sekä valmennustyön kautta ja mua yleisen observoijan näkökulmasta.

Totuus on italiaksi veritá ja se tarkoittaa sekä totuutta että versiota. Eli tiivistetysti: täällä ei ole yhtä totuutta – täällä on eri versioita totuudesta: sinun ja minun totuuteni. Kaikki tiedostavat tämän eikä totuuteen myöskään suhtauduta samanlaisella luterilaisella vakavuudella kuin kotihärmässä. Totuus on vain yksi versio, kuten carbonara joko pancettalla tai guancialella.

null

Totuus on Italiassa myös erilaisessa aikaulottuvuudessa. Se ei ole pysyvää Jumalan sanaa, vaan enemminkin kuin alati muotoaan muuttava laavalamppu. Paikalliset lehdetkin usein kertovat jostain uutisesta alaotsikolla: ” Lue viimeisin totuus!” Se on eräällä tapaa myös huojentavaa, koska täällä totuus ei ole lopullista. Totuuden kieltäminen taas on toinen juttu. Onko se oikeasti kieltämistä vai kykyä nähdä mahdollisuus vaikeista lähtökohdista huolimatta, ikuista optimismia?

Ehdoton totuus on italialaiselle herkkä paikka. Siihen ei haluta uskoa. Kukaan ei halua uskoa, että jokin asia vain olisi niin. Fantasia on italialainen tapa värittää ja muovata ”totuutta”. Se on kansanperinne, joka saa ihmisten eleet ja sormet viuhumaan lähibaareissa.

Eikö olisikin tylsää, jos yhdessä päätettäisiin totuuksista eikä mitään selittelyjä ja sepittelyjä kuunneltaisi? Ainakin meidän näkemämme ja kuulemamme perusteella olisi! Miten pienestäkin asiasta, kuten vaikkapa gelateriasta tai parhaasta leipomosta saadaan aikaan pitkä ja vaiherikas fantasian fanfaari, jonka päätteeksi keskustelijat eivät taida enää itsekään olla varmoja, mistä ”totuudesta” alunperin lähtivät liikkeelle.

img_2747

Elämä Italiassa ulkomaalaisena on laavalamppujen seassa luovimista ja sopeutumista paikalliseen ajatusmaailmaan. Tietysti tämä kaoottisuus ja sen aikaansaama huolettomuus ovat osa Italian charmia ja antaa ihmisille mahdollisuuden ottaa asteen rennommin, koska mitään ei ole kiveen kirjoitettu.

img_3941

Me ollaan tultu siihen tulokseen, että ainoa tunnettu totuus täällä on se, että kello 12 jälkeen ei juoda muuta kuin espressoa tai macchiatoa. Nekin vedetään nopeasti kahvilan/baarin tiskillä.

Me täällä jatketaan laavalamppujen seassa luovimista – ja tietty nautitaan elämästä.

Kommentoi

Miten elämä on muuttunut muuton myötä?

Olen tässä reilun kuukauden aikana huomannut, kuinka arvomaailmani ja käyttäytymiseni ovat muuttuneet Italiaan muuton jälkeen. Onneksi kaikki muutokset ovat toistaiseksi olleet positiivisia. Toivottavasti ne myös pysyvät sellaisina.

Kävelen päivittäin huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Suomessa köristelin bussilla ja metrolla töihin. Ruokaostokset hoituvat autolla, jolla köristelimme Kirkkonummen keskustan superhypermarkettiin, koska lähellämme ei valitettavasti sijainnut ruokakauppaa. Jos työpäivän jälkeen ei lähtenyt lenkille, kilometrejä kertyi hyvin säälittävä määrä.

Täällä puolestaan kävelen kaikkialle. Ja onneksi kävelenkin, jotta saan kulutettua kaikki syödyt pastat ja pizzat. Päivän aikana kertyy helposti 10 kilometriä mittariin.

img_3604

Tästä pitää yrittää pitää kiinni, jotta vaihtarivuoden aikainen massakausi ei pääsisi uusiutumaan näin aikuisiällä. Tämä aiheuttaisi pikkuveljelle AIVAN liian paljon mielihyvää. Se kiristää mua edelleen yhdellä kaamealla kuvalla, jossa nämä vaihtarikilot korostuvat ehkä liiankin hyvin Grand Canyonin vieressä poseeratessa.

Arvostan vehreyttä ja luonnonrauhaa enemmän. Huomaan Sen takia varmaan hamstraan viherkasveja ja yrttejä meidän kämppään. Suomen rauhallista järvimaisemaa kaipaa aika usein täällä ”suurkaupungin” jytinässä. En tiedä olenko pohjimmiltani niin suomalainen kuin voi vain olla, koska aina välillä tekisi mieli lukkiutua johonkin hiljaiseen huoneeseen ja kuunnella vain kuikan laulua.

img_3760

Elän ja havainnoin enemmän. Mulla oli hyvä keskustelu tästä aiheesta ihanan Saaran kanssa. Jos jonkun asian haluaisi muistaa myös kotona, on se ympäristön havainnointi vieraan silmin. Kotikaupungissa sitä kulkee liian usein laput silmillä ja ei havainnoi ja elä sitä nimenomaista hetkeä. Ulkomailla ollessaan sitä tuntuu näkevän mielenkiintoisia asioita ihan kaikkialla ja perusasiointi esim. postissa on jo ”kokemus”.

Onko teillä muuten jotain toiveita postausten suhteen? Mistä haluaisitte kuulla? Grand Canyon -kuva on off limits.

Ihanaa loppuviikkoa!

 

Kommentoi

Italiaan muutto – codice fiscale

Mainitsinkin aikaisemmin, että me saatiin vihdoin hommattua codice fiscale –tunnukset. Tämä tunnus on portti moneen asiaan täällä Italiassa.

Me ei oltu hirveästi vaivattu päätämme millään paperitöillä tai käytännön asioilla ennen tänne Italiaan muuttoa, koska asunto oli hoitunut helposti tutun kautta. Tämän takia codice fiscalen tärkeys yllätti meidät vasta muuton jälkeen – erityisesti puhelinliittymiä ja kämpän nettiä hankkiessa.

Tässä tiivistetysti, mikä se codice fiscale oikein on ja mihin sitä tarvitaan:

Codice fiscale on henkilötunnukseen verrattava asia täällä Italiassa. Se ei ole vain verotukseen tarvittava tunnus, vaikka nimi viittaa siihen, vaan sitä tarvitaan hyvin moneen asiaan.

Mihin sitä tarvitaan:

  1. puhelinliittymän hommaamiseen (pre-paid liittymän saa ilman codice fiscalea)
  2. pankkitilin avaamiseen
  3. työpaikkaa varten
  4. Moneen sopimukseen (sähkö, vesi, netti, puhelinliittymä, vakuutus)
  5. Asunnon hankkimiseen (lähes kaikki vuokranantajat vaativat tätä)
  6. Vespan ostamiseen

 

Codice fiscalen saaminen onnistui vaivattomasti ja se on täysin ilmaista. Pitää vain löytää lähin ”verotoimisto” ja olla valmis jonottamaan. Suosittelen menemään paikalle heti aamusta, jolloin välttyy pahimmalta ruuhkalta. Täältä voi etsiä sinua lähimpänä sijaitsevan toimiston codice fiscalen hankkimista varten.

nimeto%cc%88n-3

Virastosta saa heti mukaan paperin, jossa tunnus on. Verotoimisto lähettää sitten myöhemmin postin kautta sellaisen virallisen kortin, joka muistuttaa aikalailla Suomen kelakorttia. Me ei olla vielä saatu omaamme, mutta kaippa se sieltä tulee.

Codice fiscalen voi hoitaa myös jo Suomessa Italian suurlähetystön kautta.

 

Toivottavasti tästä oli apua jollekin juuri Italiaan muuttaneelle tai muuttoa vasta suunnittelevalle.

Kommentoi

Viikonlopun tunnelmia

Meidän bed & breakfast -kausi alkoi tällä viikolla, kun syyskauden ensimmäiset vieraat, Kimmon vanhemmat, saapuivat meille tiistaina. Viikonloppu on mennyt leppoisasti Milanossa ja Como-järvellä pyöriessä. Tässä vähän viikonlopun fiiliksiä kuvien muodossa.

img_3828

Käytiin lauantaina päiväreissulla Como-järvellä, koska Kimmolla oli harkkapeli siellä suunnalla. George Clooneyta ei valitettavasti bongattu, mutta onneksi maisemat olivat muutenkin hyvät.

img_3880

Ceresio 7:n kattoterde oli mahtava! Tänne on päästävä uudestaan, vaikka juomien hinnat olivat enemmän kuin suolaiset.

img_3877

Vihdoin pääsin käymään 10 Corso Como -konseptiliikkeessä. Tämä paikka pitää sisällään vaatekaupan, kirjakaupan, gallerian, raflan, kahvilan ja upean kattopuutarhan (ja varmaan myös jotain muutakin). Kattoterassi oli ihanan rauhallinen keidas, jossa viereisen kadun vilinä unohtui alta aikayksikön.

img_3878

Uskomattoman hyvä fritto misto meidän vakkaripaikassa Il principe dei Naviglissa. Mikään uppopaistettu ei varmasti ole koskaan ollut pahaa, mutta tämä annos oli jumalainen. Tänne paikkaan tehdään varaus myös tulevana perjantaina.

 

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Kommentoi

Sardinia kutsuu…

…Heidiä ja Kimmoa aivan pian! Me palkittiin itsemme ja varattiin pidennetty viikonloppumatka Sardiniaan! Lähdetään sinne parin viikon päästä. Oon ihan innoissani, koska Sardinia vaikuttaa aivan mielettömältä paratiisilta loputtomine rantoineen ja kristallinkirkkaine vesineen. Sieltä löytyy myös flamingoja ja vaaleanpunainen ranta!

nimeto%cc%88n-1

Kovin sesonki alkaa olla siellä ohi, jonka huomasi heti lentojen ja hotellien hinnoissa. Lennot olivat vain alle 40 euroa täältä Milanosta. easyJet lennättää meidät sinne alle 1,5 tunnissa, joten Sardinia on täydellinen viikonloppukohde etenkin Pohjois-Italiassa asuville. En malta odottaa, että saan työntää jalat samettiseen hiekkaan.

Meidän hotelli sijaitsee Cagliarin ja Villasimiuksen välimaastossa. Varattiin sellainen hotelli, jossa on uima-allas, jotta päästään pulikoimaan. Se oli oikeastaan ainoa vaatimus hotellille, koska La Spezian reissu teki meistä ihan hulluja vesipetoja. Nyt pitää vain toivoa, että ilmat suosii.

 

Kuvat: Pinterest

Kommentoi

Oma oliivipuu

Kun me muutettiin tänne Italiaan, mulla oli yksi toive ja se oli oma oliivipuu. Tämä pieni unelma piti toteuttaa heti ensimmäisinä päivinä, ja niinhän me kannettiin oliivipuu läheisestä puutarhakaupasta meidän parveketta kaunistamaan. Se oli mun ensimmäinen askel kohti italialaisuutta.

dsc_0226

Oliivipuu on pysynyt hyvin hengissä, siis yllättäen hyvin suorastaan. Jos se selviää talven yli, mua voi kutsua hortonomi-Heidiksi.

Täällä on ihana tapa täyttää parveke erilaisilla kasveilla. Mukaan mahtuu niin söpöjä pieniä ruukkukasveja ja ihan kunnon puita sekä puskia. Tästä pitäisi ottaa Suomessakin enemmän mallia. Onhan se aika coolia, että betoniviidakon keskelle voi rakentaa oman vehreän keitaan, josta saa myös keittiöön raaka-aineita.

dsc_0386

Mun viljelmät ovat vielä siinä vaiheessa, että ei voida ihan vielä jättäytyä omavaraisiksi. Näiden perusteella voisi päätellä meidän ruokavalion käsittävän vain pestoa ja mojitoja.

 

dsc_0384

Oliivipuu puskee ainakin toiseksi oliiveja ja voin varmaan ”ihan pian” alkaa tuottamaan omaa oliiviöljyä. Ennakkotilauksia otetaan jo vastaan sekä raflaavia nimiehdotuksia.

 

 

Kommentoi

Kuukausi karkausvuotta takana

Torstaina tuli kuukausi täyteen täällä. Ensimmäinen kuukausi on ollut kunnon vuoristorataa ja tunteiden ristiaallokkoa.

Kyllähän se vaan niin on, että toiseen maahan muuttaessa on sitä kaikenlaista säätöä ja vääntöä, johon palaa energiaa kuin triathloniin. Onneksi mun ja Kimmon heikot hetket ovat osuneet eri päiville, jolloin ollaan voitu tsempata toisiamme, koska muuten laukut olisi jo pakattu ja lentoliput Suomeen ostettu.

Tämä aika on opettanut itsestä ja toisesta puoliskosta paljon. Ollaan huomattu, että vaikka tykätään seikkailla, me ollaan silti pohjimmiltaan hyvin turvallisuudenhakuisia. Koko meidän karkausvuosi on todellinen hyppy tuntemattomaan ja ekan kuukauden aikana se on konkretisoitunut hyvin. Ei ole oikein täyttä varmuutta mistään muusta kuin toisistamme.

img_2893

Mikään ei tuntuisi miltään, jos aina olisi vaan sellaista vaaleanpunaista pumpulihöttöä. Kyllä se kirosanacasinokin pitää tyhjentää aina tietyin väliajoin, jotta ihan sitä perusarkeakin osaa arvostaa täysin uudella tavalla.

 

Tässä kolme asiaa, jotka ovat aiheuttaneet hiukan stressiä allekirjoittaneelle:

Työ. Friikuksi jättäytyminen suoraan turvallisesta vakkarityöstä on ollut aika rankkaa. Eniten kalvaa se tulojen epätasaisuus ja epävarmuus, mutta myös ihanien työkavereiden puute.

Ekoina viikkoina tein töitä lähinnä täällä kotona tai viereisessä kahvilassa pari tuntia kerrallaan. Nyt olen löytänyt yhden kahvilan/kirjakaupan, jossa kehtaa istua useamman tunnin putkeen espressokupin hinnalla. On muutenkin mukavaa lähteä ”töihin”, niin työ- ja vapaa-aika eivät mene niin sekaisin.

Nyt pitää nauttia vapaudesta ja siitä, että kaikki ovet ovat auki. Kulutustottumusten muuttaminen ei ole yhtään pahasta tälle leidille.

img_3430

Asettautumisen alkusäädot. Ensimmäinen kuukausi on mennyt enemmän tai vähemmän asettautuessa. Kaikki hyvinkin yksinkertaiset asiat, kuten netti, kaupassa käyminen, työnteko, liikkuminen yms. ovat aiheuttaneet pientä säätöä.

Virallisten asioiden hoitaminen on onnistunut vain paikan päällä virastoissa, ei koskaan verkossa. Pieniltäkin tuntuvien asioiden hoitamiseen menee yllättävän paljon aikaa. Onneksi perusasiat alkaa olla nyt kunnossa ja sitä voi keskittyä säädön sijasta elämiseen ja siitä nauttimiseen.

Suomessa tottui siihen, että netti toimii ja kaistaleveyttä on vaikka muille jakaa. Täällä nettipaketit ovat hyvinkin rajoitettuja ja itsellä pamahti liittymän 12 giganen netti täyteen jo 2 viikossa. Syy tietty on se, että joudun jakamaan hotspotin koneelle, jotta voin tehdä töitä (ja mulla on aina triljoona selainta auki). Onneksi me saatiin hoidettua meille codise fiscale -tunnukset (henkilötunnuksen kaltainen koodi, joka vaaditaan moneen asiaan täällä), jonka avulla saadaan netti tänne kotiinkin.

img_3018

 

Kieli. On muuten harvinaiset väsyttävää toimia ympäristössä, jossa ei pysty kommunikoimaan omalla äidinkielellä taikka edes englanniksi. Voisin vetää 12 tunnin yöunia täällä all day everyday. Italialaiset ei oikein osaa tai halua puhua englantia, joten kommunikointi on välillä vähän haastavaa, kuten esim. kampaajalla käynti. Toisaalta tämä on todella hyvä asia, koska muuten sitä saattaisi turvautua englantiin vähän liiankin helposti.

Olen pari kertaa istunut dinnerillä lähes hiljaa, koska keskustelukieli on ollut italia. Onneksi sitä ymmärtää sanoja sieltä sun täältä ja Kimmo kääntää, mutta näiden tilanteiden jälkeen tekisi mieli vaan huutaa ja saada vuodatettua kaikki asiat, jotka olisi halunnut sanoa, mutta ei vaan osannut.

Mulla alkoi perjantaina italian kielen kurssi ja vielä intensiivi sellainen. Motivaatio on enemmän kuin kohdillaan. En ole koskaan mennyt näin innokkaana millekään kielikurssille.

Piano piano (=hiljalleen), itselleen pitää olla armollinen. Ei sitä kieltä tai kulttuuria opi yhdessä yössä. En mä vaihtaisi tätä seikkailua mihinkään, vaikka välillä onkin vähän jurppinut.

 

Loppuun vielä cliché, joka summaa hyvin fiilikset:

Joskus on lähdettävä voidakseen palata. Joskus on lähdettävä kauas nähdäkseen lähelle. 

 

Kiva, että tulit lukemaan meidän kuulumisia!

1 kommentti

Uusi pää

Aina välillä sitä kaipaa uusia alkuja. Niin mäkin kaipasin, kun muutimme tänne Milanoon meidän karkausvuotta viettämään.

Yleensä naiset tekee hiuksilleen jotain isoa, kun jotain dramaattista tapahtuu (esim. Carrie Sinkkis-leffassa). Vaikka omalla kohdallani ei ollut mitään suurempaa dramatiikka, päätin tehdä täysmuutoksen.

img_3558

Uudelleensynnyin kampaajan käsittelyssä kuin feenikslintu BLONDINA ja polkkatukkaisena. Tätä kaivattiin. Jotain rohkeaa ja erilaista uudelle elämänvaiheelle. Olen aina pysynyt turvallisesti suht. samanlaisessa hiustyylissä, joten nyt jos koskaan oli aika kokeilla jotain erilaista.

En ole muuten koskaan pelännyt näin paljon kampaajalla. Koko homma kesti yli 4 tuntia ja kaikki tehtiin jotenkin hassuissa vaiheissa ja yhteistä kieltä ei oikein ollut, koska kampaaja puhui todella auttavaa englantia ja mä vieläkin auttavampaa italiaa. Mun viinin tilaustaidoista italiaksi ei ollut apua siellä.

 

Nyt pitää vain pitää huoli, että mun hiukset ei kuivu kasaan ja tuloksena tule sellaista hamppuista vetyperoksidipörröä.

Kommentoi

Karkausvuosi on omistettu pastoille

Luin yksi päivä, että italialaiset syövät keskimäärin 250 annosta pastaa vuosittain. Se on aika paljon, mutta varmasti joissakin suomalaisissa perheissä vedetään pottua samaa tahtia.

Giuseppe Garibaldi totesi jo 1860-luvulla, että ”se on makaroni, joka Italiaa yhdistää”. Jotta me omaksuttaisiin italialaisuuden ydin mahdollisimman hyvin tämän karkausvuoden aikana, meidän täytyy syödä pastaa samaa tahtia paikallisten kanssa. Se ei todellakaan ole ongelma ainakaan meikäläiselle. Mä melkein elin abi-vuoden pestopastalla (kiitos Saaran, joka tutustutti mut tähän jumalten ruokaan). Ongelma tulee todennäköisesti olemaan farkkuihin mahtuminen.

img_1276

Yhdeksän kuukauden aikana tämä tarkoittaa noin 184 pasta-annosta. Laskeskelin, että tähän mennessä olen syönyt noin 14 pasta-annosta. Pitää siis kiristää tahtia ja maistella mahdollisimman monia eri versioita.

Luvassa on siis vuosi erilaisille pastoille. Viineille omistettu vuosi olisi ollut turhan kohtalokas maksalle – ja mahdollisesti myös parisuhteelle. Ehkä sitä voi kuitenkin hiukan Amaronea ja Baroloa maistella, kun täällä kerta on, vai mitä?

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi

Syystuulet ja Derby di Italia

Syystuulet puhaltavat Milanossa. Ne ei puhalla samalla tavalla kuin Suomessa, vaan syksy hiipii salakavalasti tänne. Ensin tuli sadetta. Sitten lämpöasteet jumahtivat alle 30 asteeseen ja iltaisin lämpötila laskee jo likemmäs 20 astetta, hrrr.

Kuukauden päivät lämmön tiukassa syleilyssä on tehnyt sellaisen tepposen, että nyt tuntuu siltä, että neuleet ja täkin saa ihan pian kaivaa esiin.

Aikaisemmin me naurettiin Kimmon kanssa italialaisille, kun ne kulkee lähes säällä kuin säällä toppaliivissä tai kevytuntsikassa. Nyt me aletaan lähestyä samaa käyttäytymismallia. Nopeasti se ihmismieli unohtaa, miltä leveyspiiriltä sitä on kotoisin.

img_3373

Me oltiin eilen katsomassa Derby di Milanoa, eli Interin ja Juventuksen välistä kamppailua. Se oli ihan uskomaton matsi. Jalkapallo sai kerrankin mun veren virtaamaan. Pari kirosanaakin saatettiin kuulla tulevan mun suusta pelin pyörteissä.

Stadikka oli täpötäynnä, jengi ihan fiiliksissä  ja kaiken lisäksi siellä tarjottiin bisseä.

img_3313

Tämä tyttö oli enemmän kuin onnellinen, kun sai sen pikkasen väljähtäneen, mutta silti niin maistuvan, bissen kouraansa.

Peli sai aivan mahtavan päätöksen, kun Inter voitti. Jengi meni ihan sekasin ja meno oli lähes kuin Suomessa vuonna vuonna -95. Me hipsittiin juhlahumun keskeltä vielä illalliselle Kimmon kunniaksi.

img_3338

Kimmolla meni aikaisemmin päivällä ihan mielettömän hyvin yhdessä futisturnauksessa, jossa se oli jenginsä kanssa. Ne voitti kaikki matsit, missä Kimmo toimi valmentajana. Mulla on voittamaton poikaystävä.

 

Kommentoi