Skip to content

Karkausvuosi Milanossa

Viime kesänä ajatus siitä, että reilun vuoden päästä muutan Milanoon, olisi tuntunut täysin utopistiselta. Siis aivan täydeltä mahdottomuudelta. Mutta nyt tässä hetkessä se on vain uskottava. Alle kahden viikon kuluttua puramme neljää matkalaukkua 48 neliöisessä kaksiossamme ja karkausvuotemme Milanossa voi alkaa.

IMG_1462

Vapaus, joka edessä siintää, tuntuu huumaavalta, mutta samalla myös pirun pelottavalta. Tarkoitus on asua Milanossa ensi kesäkuun alkuun asti. Mitään tarkempaa suunnitelmaa näille tulevalle 9 kuukaudelle ei ole. Tarkoitus on vain nauttia elämästä. Kyllä siinä välissä tehdään myös duunia, mutta ennen kaikkea nautitaan elämästä.

Tälle karkausvuodelle on useita syitä. Tässä kolme niistä.

Ensimmäinen syy. Haluan olla pitkään poissa arjesta ja tuntea vapauden tehdä jotain erilaista. Olen jo jonkin aikaa halunnut repäistä ja lähteä pois ihanan turvallisesta arjesta, jotta osaisin arvostaa kaikkea sitä, mitä olen ympärilleni rakentanut. Liian usein sitä unohtaa ne elämän perusasiat ja kuluttaa energiaansa johonkin aivan turhaan.

IMG_1030

Toinen syy karausvuodelle on se, että haluan seurata unelmiani. Mun sisäinen ääni ei ole ollut koskaan niin vahva, että olisin tiennyt satavarmasti mitä haluan. Olen kyllä tiennyt mitä en halua. Haluan tehdä monia asioita ja ainakaan vielä en ole pystynyt yhdistämään niitä. Mä niin nostan hattua kavereilleni, jotka tiesivät ja jaksoivat kuluttaa kirjaston penkkiä ja lukea pääsykokeisiin, vaikka ulkona paistoi ihanan keväinen aurinko.

Ajauduin lähes vahingossa mainos- ja media-alalle, jossa olen viihtynyt ja saanut kasvaa aikuiseksi töiden teon lomassa. Liian usein huomaan kuitenkin kyseenalaistavani asioita. Onko tämä sitä mitä haluan tehdä seuraavan vuoden, kymmenen vuotta tai loppuelämäni? Oliko se nyt tässä? Miten ne muut unelmat ja intohimot?

IMG_1484

Kolmas syy lähdölle on se, että olen aina haaveillut ulkomailla asumisesta. Lukioaikoina jenkeissä vietetty vuosi jätti muhun kovan palon lähteä ulkomaille, mutta se palo hautautui muiden asioiden alle opiskeluaikoina. Valmistumisen sekä samoihin aikoihin tapahtuneen todellisen itsenäistymisen aikoihin se hiipi muhun uudestaan ja on siitä asti kytenyt kaiken muun taustalla.

Edesmennyt naapurini tokaisi äidilleni jenkeistä palattuani, että ”tämä tyttö ei tule jäämään Suomeen”. Tätini puolestaan antoi minulle Suomen kartan muotoisen piparkakkumuotin viime jouluna, jotta voin muistella kotimaatani sitten maailmalla. Tämä taustalla kytenyt unelma on siis tainnut näkyä myös muille.

 

Ketä mä huijaan? Oikeasti tämän kaiken taustalla on niinkin ällö ja ihmeellinen juttu kuin rakkaus, joka yllätti silloin kuin sitä vähiten odotti. Tai no, osasi sitä vähän odottaa, koska se ratsasti valkoisella ratsullaan Tinderin uumenista.

Nyt rinnallani on mieletön koutsi, jonka kanssa ajatus lähtemisestä kuulostaa paremmalta kuin koskaan ja ajoitus muutenkin on niin täydellinen kuin vain voi olla. Vaikka lähtö tulikin yllättäen, en empinyt hetkeäkään, koska elämässä pitää olla aina hiukan tilaa yoloilulle (elät vain kerran -asenteelle).

Seikkailumme alkaa ensi viikon torstaina, joten hop on!

 

 

2 Comments

  1. Annika Annika

    Ihanaa Heidi! Aivan mieletöntä! Mahtavaa uskallusta ja rohkeutta tarttua unelmiin! Mä en malta odottaa, et pääsen lukemaan uusia postauksia matkan varrelta. Italia on ihana <3 Nauttikaa!!!

  2. Jasmin Jasmin

    Aivan ihana postaus Heidi!!☺️Seuraavaa postausta odotellessa🙋🏻

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *