Skip to content

Kategoria: Elämä

Gilmore girls are back!

Tätä on odotettu koko syksy, tai oikeastaan lähes 10 vuotta. Gilmoren tytöt saavat jatkoa huomenna!

giphy

Jos olet elänyt viimeiset kuukaudet täydessä pimennossa ja Gilmoren tytöt eivät sano sulle muutenkaan mitään, niin tässä tiivistys: Netflix osti  Gilmoren tyttöjen oikeudet ja kertoi samalla tekevänsä sarjalle jatkoa. Nyt sitä jatkoa tulee 4 jakson verran ja jaksot on nimetty vuodenaikojen mukaan. Paras juttu on se, että jaksot ovat 90 minuutin pituisia, mikä tarkoittaa, että ne ovat kuin leffoja!

giphy-1

Sarja on ollut medioiden otsikoissa koko syksyn. Ensin spekuloitiin, että ketä uusissa jaksoissa nähdään ja trailereiden ilmestyttyä sitä, mitä tulevissa jaksoissa tulee tapahtumaan. Täytyy sanoa, että Netflix on hoitanut sarjan markkinoinnin enemmän kuin hienosti. Jenkeissä saatiin nauttia jopa Luke’s pop-up -kahvilasta. Faneja on pidetty tiukassa narussa paljastamalla pienenpieniä herkkupaloja kerrallaan koko tuotantoprosessin ajan.

Vielä ei ole aivan varmaa, että mistä kohtaa sarja jatkuu. Trailereiden perusteella vaikuttaa, että se jatkuu ”nykypäivästä” eli noin 9 vuotta siitä, mihin sarja päättyi. Tämä on mitä erinomaisin aika jatkaa, koska sarja aikoinaan päättyi siihen, että Rory hyppäsi Barak Obaman vaalikampanjabussiin. Ironisesti voidaan ajatella, että Roryn pesti päättyi nyt Obaman 2. kauteen.

Gilmoren tytöt ovat kulkeneet mun rinnalla teinivuosista aina aikuisuuteen asti. Muistan kuinka lukiossa lintsattiin Saaran kanssa tunneilta ja mentiin niille katsomaan Gilmoren tyttöjä, syömään pestopastaa (paras ruoka ever!!) ja ahtamaan itsemme täyteen irtokarkkeja. Oi sitä huoletonta nuoruutta.

Mä en katso uusia jaksoja vielä huomenna, vaan ensi viikolla, jolloin me vietetään Saaran kanssa interaktiivinen ”leffailta” WhatsAppin välityksellä. Kyllä interwebsi ja tekniikka mahdollistaa ihmeellisiä asioita.

Taidan hemmotella itseäni tänä iltana muutamalla 7. kauden jaksolla, koska huomenna ei ole edessä aikaista nousua italian kurssille. Kurssi jää välistä, koska me lähdetään 12 aikaan Veronaan päiväreissulle. Siitä myöhemmin lisää 🙂

 

Kommentoi

Oh snap – valokuvauskurssin tuotoksia

Ollessani noin 6-vuotias äiti antoi mulle sen vanhan kameran. Noin puolessa tunnissa mä olin napsinut filmin täyteen hienoja missikuvia kaverin kanssa. Mallikuvat taisi jäädä siihen kertaan (huikeat selfiet kuitenkaan eivät), mutta siitä asti mä oon valokuvannut.viiniphotography

Viime kesänä mun kuvausinto pomppasi aivan uusiin sfääreihin, kun kuulin Kimmon siskon mieheltä kiinnostavasta valokuvauskurssista. Kurssi oli nimeltään KEEP IT SIMPLE: Food photography and -styling with Tim Clinch. Mun oli pakko päästä sinne. Olin valmis uhraamaan meidän vikan viikonlopun Suomessa tätä kurssia varten, ja se kannatti. Tämä kyseinen viikonloppu oli aivan mieletön.

Kurssin järjesti supernainen Mari Moilanen yhdessä kansainvälisesti palkitun ruoka- ja matkakuvaaja Tim Clinchin kanssa. Näitä tyyppejä ei voi kuin ihailla, koska kummatkin tekee työkseen just sitä, mitä rakastaa ja on vielä ihan saakelin hyviä siinä. Nostan heille hattua kuitenkin erityisesti siitä, että he ovat valmiita jakamaan tietämystään muille.

Ruokavalokuvaus

Mä menin suorastaan ekaluokkalaisen innostuksella ja jännityksellä kurssille. En muista milloin olisin ollut viimeksi niin fiiliksistä jostain. Olin ihan turhaan sormet hiessä pinnailut Pinterestissä ruoka- ja viinikuvia edellisenä iltana, koska kurssi nappasi mukaansa aivan heti ja ei mennyt kuin hetki, niin olin kontallaan maassa ottamassa kuvia inspiraatiota puhkuen. Tim nauroi mun ergonomiselle työasennoille useaan otteeseen.

Viinikuva

Kurssilla käytiin läpi myös kuvankäsittelyä. Täällä opin käyttämään  Lightroomia sekä Snapseediä. Snapseed on muuten ihan tykki kännykkäkuvien muokkaamiseen.

dsc_0006

kaksiviinilasiaSain tältä valokuvauskurssilta tosi paljon itseluottamusta valokuvaamiseen ja oman näkökulman hakemiseen. Itseluottamusta antoi myös se, että Tim Clinch valitsi kurssin päätteeksi kaikkien kuvien joukosta meikäläisen ottaman kuvan sen suosikkikuvakseen (se on tuo yläpuolella oleva kuva). Olin aivan häkeltynyt, koska kurssilla oli ihan mielettömän lahjakkaita kuvaajia, joiden tuotoksia katselin koko ajan hiukan kateellisena. Tämän takia Tim Clinchin kunnianosoitus tuntui enemmän kuin hyvältä. Kurssilla ymmärsin myös sen, että haluan tehdä tätä lisää tulevaisuudessa joko ammattina tai sitten harrastuksena. Eli tähän suuntaan saa olla yhteydessä, jos on tarvetta esim. ruoka- tai viinikuville! 😉

heijastus

Täällä Milanossa en ole vielä päässyt ottamaan ruokakuvia, koska meillä ei ole YHTÄÄN kauniita tai edes siedettäviä astioita. Tämä on niin first world problems, mutta tuolla workshopissa ymmärsin, kuinka tärkeässä osassa myös rekvisiitta on, koska kuva rakennetaan. Tulevaisuudessa haluaisin löytää itselleni mentorin, joka auttaisi mua kehittymään valokuvaajana. Jos tiedät jonkun hyvän ja vieläpä halukkaan, älä panttaa tietoa vain itselläsi.

dsc_0077

Tälläistä siis tänään. Mitäs mieltä ootte kuvista? 🙂

 

2 Comments

Täydellinen aamu

unnamed

Eilisen aamun täydellinen hetki.

Ulkona on harmaata ja tihuttaa vettä. Makoilen sängyssä ja mietin aamukahvia. Puolen tunnin kärvistelyn jälkeen päätän nousta pehmoisesta ja lämpimästä sängystä kahvinkeittoon.

Laitan mutteripannun kaasuliedelle ja nautiskelen pannusta tulevasta kahvin tuoksusta. Kahvi on valmis ja lasken sen katajaiselle alustalle, joka tuoksuu kotoisalle – ajatukset liitävät heti Suomeen. Otan ensimmäisen huikan kahvia ja muistan samalla, että kaapissa on vielä pari palaa Fazerin Sinistä. Voi tätä täydellisyyttä. Tämä aamu oli Italian ja Suomen täydellinen liitto.

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Kommentoi

Asuntokuume – se sitkein kuume kaikista

Se iski jo pari vuotta sitten, mutta sain sen rauhoittumaan. Se iski uudestaan viime kesänä, mutta Italiaan muutto ja se tuomat järjestelyt sai sen aisoihin. Nyt se on iskenyt uudestaan ja ei meinaa lähteä sitten millään.

Mä teen jo unissani remonttisuunnitelmia ja maalailen ikkunalistoja, vaikka en tiedä remontoinnista hölkäsen pöläystä –  eikä myöskään Kimmo. Onneksi on iskä (iskällä taisi nousta hikikarpalot otsalle jo pelkästä ajatuksesta) ja Youtuben how to -videot.

Tässä hiukan mun keittiöunelmia:

int2-home-11
kitchen-home-design-inspiration-5
ahr0ccuzqsuyriuyrmnvy29syxbpbmvkzxnpz24uy29tjtjgd3aty29udgvudcuyrnvwbg9hzhmlmkyymde0jtjgmdclmkzbsjeylmpwzwc

253046072783275475cdlvgkpmc

 

7_4_0

 

Kuvat on Pinterestistä. Sanotaan, että sokeri ja alkoholi aiheuttaa addiktiota. Ja pah. Mä sanon, että Pinterest.

Täältä löytyy lisää meikäläisen pinnailuja.

Kommentoi

Italialaisuudesta ja paikallisesta totuuskäsityksestä

Objektiivinen totuus on aihe, joka on mietityttänyt mua ja Kimmoa viimeisen kuukauden. Kimmoa aihe on mietityttänyt etenkin futiksen sekä valmennustyön kautta ja mua yleisen observoijan näkökulmasta.

Totuus on italiaksi veritá ja se tarkoittaa sekä totuutta että versiota. Eli tiivistetysti: täällä ei ole yhtä totuutta – täällä on eri versioita totuudesta: sinun ja minun totuuteni. Kaikki tiedostavat tämän eikä totuuteen myöskään suhtauduta samanlaisella luterilaisella vakavuudella kuin kotihärmässä. Totuus on vain yksi versio, kuten carbonara joko pancettalla tai guancialella.

null

Totuus on Italiassa myös erilaisessa aikaulottuvuudessa. Se ei ole pysyvää Jumalan sanaa, vaan enemminkin kuin alati muotoaan muuttava laavalamppu. Paikalliset lehdetkin usein kertovat jostain uutisesta alaotsikolla: ” Lue viimeisin totuus!” Se on eräällä tapaa myös huojentavaa, koska täällä totuus ei ole lopullista. Totuuden kieltäminen taas on toinen juttu. Onko se oikeasti kieltämistä vai kykyä nähdä mahdollisuus vaikeista lähtökohdista huolimatta, ikuista optimismia?

Ehdoton totuus on italialaiselle herkkä paikka. Siihen ei haluta uskoa. Kukaan ei halua uskoa, että jokin asia vain olisi niin. Fantasia on italialainen tapa värittää ja muovata ”totuutta”. Se on kansanperinne, joka saa ihmisten eleet ja sormet viuhumaan lähibaareissa.

Eikö olisikin tylsää, jos yhdessä päätettäisiin totuuksista eikä mitään selittelyjä ja sepittelyjä kuunneltaisi? Ainakin meidän näkemämme ja kuulemamme perusteella olisi! Miten pienestäkin asiasta, kuten vaikkapa gelateriasta tai parhaasta leipomosta saadaan aikaan pitkä ja vaiherikas fantasian fanfaari, jonka päätteeksi keskustelijat eivät taida enää itsekään olla varmoja, mistä ”totuudesta” alunperin lähtivät liikkeelle.

img_2747

Elämä Italiassa ulkomaalaisena on laavalamppujen seassa luovimista ja sopeutumista paikalliseen ajatusmaailmaan. Tietysti tämä kaoottisuus ja sen aikaansaama huolettomuus ovat osa Italian charmia ja antaa ihmisille mahdollisuuden ottaa asteen rennommin, koska mitään ei ole kiveen kirjoitettu.

img_3941

Me ollaan tultu siihen tulokseen, että ainoa tunnettu totuus täällä on se, että kello 12 jälkeen ei juoda muuta kuin espressoa tai macchiatoa. Nekin vedetään nopeasti kahvilan/baarin tiskillä.

Me täällä jatketaan laavalamppujen seassa luovimista – ja tietty nautitaan elämästä.

Kommentoi

Italiaan muutto – codice fiscale

Mainitsinkin aikaisemmin, että me saatiin vihdoin hommattua codice fiscale –tunnukset. Tämä tunnus on portti moneen asiaan täällä Italiassa.

Me ei oltu hirveästi vaivattu päätämme millään paperitöillä tai käytännön asioilla ennen tänne Italiaan muuttoa, koska asunto oli hoitunut helposti tutun kautta. Tämän takia codice fiscalen tärkeys yllätti meidät vasta muuton jälkeen – erityisesti puhelinliittymiä ja kämpän nettiä hankkiessa.

Tässä tiivistetysti, mikä se codice fiscale oikein on ja mihin sitä tarvitaan:

Codice fiscale on henkilötunnukseen verrattava asia täällä Italiassa. Se ei ole vain verotukseen tarvittava tunnus, vaikka nimi viittaa siihen, vaan sitä tarvitaan hyvin moneen asiaan.

Mihin sitä tarvitaan:

  1. puhelinliittymän hommaamiseen (pre-paid liittymän saa ilman codice fiscalea)
  2. pankkitilin avaamiseen
  3. työpaikkaa varten
  4. Moneen sopimukseen (sähkö, vesi, netti, puhelinliittymä, vakuutus)
  5. Asunnon hankkimiseen (lähes kaikki vuokranantajat vaativat tätä)
  6. Vespan ostamiseen

 

Codice fiscalen saaminen onnistui vaivattomasti ja se on täysin ilmaista. Pitää vain löytää lähin ”verotoimisto” ja olla valmis jonottamaan. Suosittelen menemään paikalle heti aamusta, jolloin välttyy pahimmalta ruuhkalta. Täältä voi etsiä sinua lähimpänä sijaitsevan toimiston codice fiscalen hankkimista varten.

nimeto%cc%88n-3

Virastosta saa heti mukaan paperin, jossa tunnus on. Verotoimisto lähettää sitten myöhemmin postin kautta sellaisen virallisen kortin, joka muistuttaa aikalailla Suomen kelakorttia. Me ei olla vielä saatu omaamme, mutta kaippa se sieltä tulee.

Codice fiscalen voi hoitaa myös jo Suomessa Italian suurlähetystön kautta.

 

Toivottavasti tästä oli apua jollekin juuri Italiaan muuttaneelle tai muuttoa vasta suunnittelevalle.

Kommentoi

Oma oliivipuu

Kun me muutettiin tänne Italiaan, mulla oli yksi toive ja se oli oma oliivipuu. Tämä pieni unelma piti toteuttaa heti ensimmäisinä päivinä, ja niinhän me kannettiin oliivipuu läheisestä puutarhakaupasta meidän parveketta kaunistamaan. Se oli mun ensimmäinen askel kohti italialaisuutta.

dsc_0226

Oliivipuu on pysynyt hyvin hengissä, siis yllättäen hyvin suorastaan. Jos se selviää talven yli, mua voi kutsua hortonomi-Heidiksi.

Täällä on ihana tapa täyttää parveke erilaisilla kasveilla. Mukaan mahtuu niin söpöjä pieniä ruukkukasveja ja ihan kunnon puita sekä puskia. Tästä pitäisi ottaa Suomessakin enemmän mallia. Onhan se aika coolia, että betoniviidakon keskelle voi rakentaa oman vehreän keitaan, josta saa myös keittiöön raaka-aineita.

dsc_0386

Mun viljelmät ovat vielä siinä vaiheessa, että ei voida ihan vielä jättäytyä omavaraisiksi. Näiden perusteella voisi päätellä meidän ruokavalion käsittävän vain pestoa ja mojitoja.

 

dsc_0384

Oliivipuu puskee ainakin toiseksi oliiveja ja voin varmaan ”ihan pian” alkaa tuottamaan omaa oliiviöljyä. Ennakkotilauksia otetaan jo vastaan sekä raflaavia nimiehdotuksia.

 

 

Kommentoi

Kuukausi karkausvuotta takana

Torstaina tuli kuukausi täyteen täällä. Ensimmäinen kuukausi on ollut kunnon vuoristorataa ja tunteiden ristiaallokkoa.

Kyllähän se vaan niin on, että toiseen maahan muuttaessa on sitä kaikenlaista säätöä ja vääntöä, johon palaa energiaa kuin triathloniin. Onneksi mun ja Kimmon heikot hetket ovat osuneet eri päiville, jolloin ollaan voitu tsempata toisiamme, koska muuten laukut olisi jo pakattu ja lentoliput Suomeen ostettu.

Tämä aika on opettanut itsestä ja toisesta puoliskosta paljon. Ollaan huomattu, että vaikka tykätään seikkailla, me ollaan silti pohjimmiltaan hyvin turvallisuudenhakuisia. Koko meidän karkausvuosi on todellinen hyppy tuntemattomaan ja ekan kuukauden aikana se on konkretisoitunut hyvin. Ei ole oikein täyttä varmuutta mistään muusta kuin toisistamme.

img_2893

Mikään ei tuntuisi miltään, jos aina olisi vaan sellaista vaaleanpunaista pumpulihöttöä. Kyllä se kirosanacasinokin pitää tyhjentää aina tietyin väliajoin, jotta ihan sitä perusarkeakin osaa arvostaa täysin uudella tavalla.

 

Tässä kolme asiaa, jotka ovat aiheuttaneet hiukan stressiä allekirjoittaneelle:

Työ. Friikuksi jättäytyminen suoraan turvallisesta vakkarityöstä on ollut aika rankkaa. Eniten kalvaa se tulojen epätasaisuus ja epävarmuus, mutta myös ihanien työkavereiden puute.

Ekoina viikkoina tein töitä lähinnä täällä kotona tai viereisessä kahvilassa pari tuntia kerrallaan. Nyt olen löytänyt yhden kahvilan/kirjakaupan, jossa kehtaa istua useamman tunnin putkeen espressokupin hinnalla. On muutenkin mukavaa lähteä ”töihin”, niin työ- ja vapaa-aika eivät mene niin sekaisin.

Nyt pitää nauttia vapaudesta ja siitä, että kaikki ovet ovat auki. Kulutustottumusten muuttaminen ei ole yhtään pahasta tälle leidille.

img_3430

Asettautumisen alkusäädot. Ensimmäinen kuukausi on mennyt enemmän tai vähemmän asettautuessa. Kaikki hyvinkin yksinkertaiset asiat, kuten netti, kaupassa käyminen, työnteko, liikkuminen yms. ovat aiheuttaneet pientä säätöä.

Virallisten asioiden hoitaminen on onnistunut vain paikan päällä virastoissa, ei koskaan verkossa. Pieniltäkin tuntuvien asioiden hoitamiseen menee yllättävän paljon aikaa. Onneksi perusasiat alkaa olla nyt kunnossa ja sitä voi keskittyä säädön sijasta elämiseen ja siitä nauttimiseen.

Suomessa tottui siihen, että netti toimii ja kaistaleveyttä on vaikka muille jakaa. Täällä nettipaketit ovat hyvinkin rajoitettuja ja itsellä pamahti liittymän 12 giganen netti täyteen jo 2 viikossa. Syy tietty on se, että joudun jakamaan hotspotin koneelle, jotta voin tehdä töitä (ja mulla on aina triljoona selainta auki). Onneksi me saatiin hoidettua meille codise fiscale -tunnukset (henkilötunnuksen kaltainen koodi, joka vaaditaan moneen asiaan täällä), jonka avulla saadaan netti tänne kotiinkin.

img_3018

 

Kieli. On muuten harvinaiset väsyttävää toimia ympäristössä, jossa ei pysty kommunikoimaan omalla äidinkielellä taikka edes englanniksi. Voisin vetää 12 tunnin yöunia täällä all day everyday. Italialaiset ei oikein osaa tai halua puhua englantia, joten kommunikointi on välillä vähän haastavaa, kuten esim. kampaajalla käynti. Toisaalta tämä on todella hyvä asia, koska muuten sitä saattaisi turvautua englantiin vähän liiankin helposti.

Olen pari kertaa istunut dinnerillä lähes hiljaa, koska keskustelukieli on ollut italia. Onneksi sitä ymmärtää sanoja sieltä sun täältä ja Kimmo kääntää, mutta näiden tilanteiden jälkeen tekisi mieli vaan huutaa ja saada vuodatettua kaikki asiat, jotka olisi halunnut sanoa, mutta ei vaan osannut.

Mulla alkoi perjantaina italian kielen kurssi ja vielä intensiivi sellainen. Motivaatio on enemmän kuin kohdillaan. En ole koskaan mennyt näin innokkaana millekään kielikurssille.

Piano piano (=hiljalleen), itselleen pitää olla armollinen. Ei sitä kieltä tai kulttuuria opi yhdessä yössä. En mä vaihtaisi tätä seikkailua mihinkään, vaikka välillä onkin vähän jurppinut.

 

Loppuun vielä cliché, joka summaa hyvin fiilikset:

Joskus on lähdettävä voidakseen palata. Joskus on lähdettävä kauas nähdäkseen lähelle. 

 

Kiva, että tulit lukemaan meidän kuulumisia!

1 kommentti

Uusi pää

Aina välillä sitä kaipaa uusia alkuja. Niin mäkin kaipasin, kun muutimme tänne Milanoon meidän karkausvuotta viettämään.

Yleensä naiset tekee hiuksilleen jotain isoa, kun jotain dramaattista tapahtuu (esim. Carrie Sinkkis-leffassa). Vaikka omalla kohdallani ei ollut mitään suurempaa dramatiikka, päätin tehdä täysmuutoksen.

img_3558

Uudelleensynnyin kampaajan käsittelyssä kuin feenikslintu BLONDINA ja polkkatukkaisena. Tätä kaivattiin. Jotain rohkeaa ja erilaista uudelle elämänvaiheelle. Olen aina pysynyt turvallisesti suht. samanlaisessa hiustyylissä, joten nyt jos koskaan oli aika kokeilla jotain erilaista.

En ole muuten koskaan pelännyt näin paljon kampaajalla. Koko homma kesti yli 4 tuntia ja kaikki tehtiin jotenkin hassuissa vaiheissa ja yhteistä kieltä ei oikein ollut, koska kampaaja puhui todella auttavaa englantia ja mä vieläkin auttavampaa italiaa. Mun viinin tilaustaidoista italiaksi ei ollut apua siellä.

 

Nyt pitää vain pitää huoli, että mun hiukset ei kuivu kasaan ja tuloksena tule sellaista hamppuista vetyperoksidipörröä.

Kommentoi

Karkausvuosi on omistettu pastoille

Luin yksi päivä, että italialaiset syövät keskimäärin 250 annosta pastaa vuosittain. Se on aika paljon, mutta varmasti joissakin suomalaisissa perheissä vedetään pottua samaa tahtia.

Giuseppe Garibaldi totesi jo 1860-luvulla, että ”se on makaroni, joka Italiaa yhdistää”. Jotta me omaksuttaisiin italialaisuuden ydin mahdollisimman hyvin tämän karkausvuoden aikana, meidän täytyy syödä pastaa samaa tahtia paikallisten kanssa. Se ei todellakaan ole ongelma ainakaan meikäläiselle. Mä melkein elin abi-vuoden pestopastalla (kiitos Saaran, joka tutustutti mut tähän jumalten ruokaan). Ongelma tulee todennäköisesti olemaan farkkuihin mahtuminen.

img_1276

Yhdeksän kuukauden aikana tämä tarkoittaa noin 184 pasta-annosta. Laskeskelin, että tähän mennessä olen syönyt noin 14 pasta-annosta. Pitää siis kiristää tahtia ja maistella mahdollisimman monia eri versioita.

Luvassa on siis vuosi erilaisille pastoille. Viineille omistettu vuosi olisi ollut turhan kohtalokas maksalle – ja mahdollisesti myös parisuhteelle. Ehkä sitä voi kuitenkin hiukan Amaronea ja Baroloa maistella, kun täällä kerta on, vai mitä?

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi